Moro,

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja viimeinen raskas treeniviikko on nyt takanapäin. Kuluneen treenisyklin teemana oli nousujohteinen painojen lisäys yhdistettynä failureen asti tehtyihin sarjoihin. Homma toimi hienosti ja sain volyymitreenistä huolimatta voimatasot nousemaan kohtuulliselle tasolle.

Tällä kertaa ei mukana ollut voimailun extreme yrityksiä, vaan reilua perusbodailua ”pikkupunnuksilla”. Salilla ei ”käpsy” käynyt painojen kanssa eli kaikin puolin onnistunut treenijakso vieläpä ilman vammoja. Vanhoista kolhuista viisastuneena olen kiinnittänyt enemmän huomiota palautumisen ja lihashuoltoon. Säännölliset hieronnat sekä päivittäinen venyttely ovat auttaneet minua todella paljon toipumaan kuuden viikkotreenin rasituksista.

Ruokapuolesta sen verran, että viikkokaloreiden keskiarvo on ollut reilusti alle neljä tonnia. Mukana on ollut sunnuntai tankkaus nopeilla hiilareilla, kuten riisipuuroa, riisipiirakoita sekä vanukkaita. Aamupaino pysyi sopivasti 112 kilon nurkilla, vaikka kävelylenkit onkin jätetty pois viikkorutiineista.

Yhdeksän viikon treenit on vedetty rytinällä läpi ja nyt on aika huokaista hiukan. Ajattelin antaa jumissa olevien paikkojen palautua ja siirtyä pumppailun pariin muutamaksi viikoksi. Sitten aloitan uudella treeniohjelmalla eteenpäin.

Terveisin, Ylli

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Moi

Käväisin viikonloppuna hakemassa treenituntumaa ”korkean paikan leirillä” Oulussa. Treenipaikkana oli tuttuun tapaan Pro-Am, jossa treenailin syksyn kisoihin valmistautuvien Ilkka Mursun sekä (avopuolisoni) Tarja Vähäkuopuksen kanssa. Vaikka dieetti eteneekin molemmilla vauhdilla, niin vielä hymy irtosi treenin ohessa.

Ilelle tiedoksi: Outoa kyllä, mutta olin tunnistavani  Pro Tanin tuoksahduksen astuessani salille.  Olisikohan jossain nurkassa vanha ”syksyinen”pullo kaatunut vai olisiko joku muuten vaan testannut värin tarttuvuutta 😉

Kisoista puheenollen, kehonrakennus ja CBB sekä BF-kisailijat painavat kuumeisesti kohti syksyn skaboja. Saleilla näkee lommoposkisia treenaajia kisavalmisteluiden keskellä. Kisaajia katsellessa muistuu elävästi mieleen miksi yleensä leikkiin on mukaan lähtenyt. Kisadieetin läpivienti vaatii jokaiselta kilpailijalta ehdotonta tahtoa ja uskoa omaan tekemiseen tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vaikka olo joskus tuntuukin (yleensä 20 viikkoa) heikolta ja rallatus muutenkin on vähänlaista, niin kova työ palkitaan aina. Jokainen joka lavalle nousee on ylittänyt itsensä ja on ansainnut paikkansa rivissä.

Tsemppiä treeneihin,

Ylli

Ohessa kuvia Pro Am:lta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Moro,

Aurinko paistoi ja lämpöä piisaasi viime viikolla, mutta sinnikkäästi sisällä pysymällä olen välttänyt UV-säteilyn  aiheuttamat haittavaikutukset.  Juhannuksen jälkeiset treenit meni putkeen ja sain lisättyä punnerrusliikkeisiin lisää painoa.  Tavoitteena olisi päästä kohtuullisiin treenipainoihin vaikkakin volyymitreeni pikkasen kuormaa syökin.

Tänään vuorossa oli maanantaiseen tapaan selkätreeni.  Bullfarmilla on varsin jämerät  vipuvarsi laitteet selkäosastolle, joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Alkuun alahammersoutua superina kulmasoutulaitteen kanssa.  Jotkut viisaat ovat sanoneet , että  ”lyhin matka kahden pisteen välillä on suora”  tosihan se taitaa olla kun viimeiset supersarjat tein loppuun asti. Toisin viimeiset sarjat olivat lyhyempiä, mutta  sitäkin uuvuttavampia.  

Seuraavana Pullover-tyyppinen ylätaljasoutu superina kapean ylätalja kanssa viimeisteli selkäosaston optimaalisen uuvutuksen.  Osuma ja upposi, sillä ainakin treenipaita tuntui tiukalta viimeisten vetojen jälkeen. Tosiasiahan on että kun muistaa pestä treenipaidat  90-ohjelmalla, niin tulosta syntyy 😉

Ohessa muutama räpsy treeneistä ja kiitokset Jampelle avusta treeneissä.

Terveisin, Ylli

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.